Juustoportin leipäjuuston 50-vuotisjuhlaa

Juustoportin leipäjuusto on täyttänyt 50-vuotta. Tässä juttu leipäjuuston historiasta Martin kertomana, jutun kirjoitti Mari Siukonen Juustoportin lehteen.

 

PUOLI VUOSISATAA LEIPÄJUUSTON MAKUISTA HISTORIAA

Martti Keski-Kasari syntyi samana vuonna, jona Ilta-Sanomat perustettiin, kieltolaki kumottiin ja ensimmäiset Eläintarhan ajot ajettiin. 34 vuotta myöhemmin Martti valmistaa tienestin toivossa kasan leipäjuustoja. Siitä alkaa 50 vuoden mittainen tarina nousuineen, laskuineen ja käänteineen.

On vuosi 1966. Martti ja Aila Keski-Kasari istuvat tuvassaan Jalasjärven Hirvikylässä ja miettivät rahapulassa, mistä saada perheelle lisätienestiä.

– Tuumasimme yhdessä, että aletaan tehdä juustoa, Martti Keski-Kasari kertoo pariskunnan yksinkertaisesta oivalluksesta. Oivalluksesta, jonka merkityksellisyyttä kukaan ei vielä voinut ymmärtää.

Keskustelun päätteeksi Martti kävelee Jalasjärven Osuuskauppaan ja tiedustelee, saisiko kauppiaalle olla seuraavana päivänä juustoja myyntiin. Kauppias vastaa myöntävästi. Sen suullisen sopimuksen myötä, 10.3.1966, Martti ja Aila paistavat ensimmäiset kaupalliset leipäjuustonsa.

VALMISTUS VAAKALAUDALLA

 Vuonna 1966 Martin ja Ailan 12-päisen karjan maitokuningatar on Pohjanmaan ensimmäinen friisiläinen, Isabella. Se lypsää tuotteliaimpana vuotenaan peräti 11 800 litraa. Isabellan ja tilan kaikkien muiden lehmien maito päätyy leipäjuustoksi.

– Juoksutimme maitoa sitä mukaan, kun lypsimme. Aamumaito oli illalla kaupan hyllyllä ihmisten ostettavissa leipäjuustona, Martti muistelee.

Perhe paistaa leipäjuustoa vuoden jokaisena päivänä, myös jouluaattona. Näin kuluu 23 vuotta, sillä ennen nykyisen Juustoportin tehdasrakennuksen valmistumista jokainen kiekko valmistuu Keski-Kasarien tuvassa, käsityönä ja Kosan-kaasun kypsyttämänä.

– Alkuperäinen suunnitelmamme oli lopettaa kesäksi, mutta kauppias ei suostunut, Martti hymyilee.

Leipäjuuston viisikymmenvuotiseen historiaan on mahtunut yksi ainoa taukokuukausi, vuonna 1975.

– Lapset olivat pieniä, karjaa paljon, äiti sairasti ja me olimme aivan puhki, Martti kuvailee pakkoloman syitä.

Hengähdystauon aikaan Keski-Kasarit matkustelevat ja sillä välin puhelin soi kotona tauotta. Kauppiaat ja kuluttajat vaativat saada lisää leipäjuustoa. Pariskunta päättää palkata karjakon ja jatkaa.

ETEENPÄIN JA NOUSUUN

Vuonna 1979 lypsykarjan keskikoko Suomessa on kaksitoista lehmää, mutta Keski-Kasarien navetassa päitä on jo viisikymmentä. Martti ja Aila myyvät tuotettaan ympäri Suomea; heillä on välittäjä jopa Helsingissä. Martti kuljettaa paketteja ympäri Pohjanmaata ja muualle Suomeen lähetykset kulkevat linja-auton ruumassa.

– Kolmesti viikosta tein juustoerän illalla ja heräsin pakkaamaan sen aamuneljältä. Maito oli niin tuoretta, että juustot säilyivät oikein hyvinä. Kerran viikossa sujautin mukaan vielä laskun.

Martin tapa käydä kauppaa on aina ollut mutkaton.

– Eräs kauppias sanoi juustoni olevan niin kallista, että hän halusi lopettaa sen tilaamisen. Totesin, että en sitten tuo.

Kuukauden päästä kauppias kertoi, että ihmiset eivät ostaneet tilalle tullutta juustoa ja pyysi tuomaan satsin seuraavana päivänä. Totesin, että selvä, minä tuon huomenna.

JUUSTOPORTIN JUURET JA SIIVET

Juustoportti kirjataan kaupparekisteriin 24.8.1988. On tullut aika siirtää leipäjuuston valmistus tuotantotiloihin ja sulkea kaasuliekki kotona.

– Loppuaikoina valmistimme omassa tuvassa vuosittain 50 000 kiloa juustoa, Martti kertoo uskomattomasta käsityöurakastaan.

Kuluneen puolen vuosisadan aikana suomalaisten pöytiin herkkua on valmistettu kokonaisuudessaan kymmeniä miljoonia kiloja ja Juustoportti onkin Suomen suurin leipäjuuston valmistaja.

Martti ei olisi 50 vuotta sitten voinut ikinä kuvitella, kuinka pitkälle idea juuston paistamisesta koko perheen vielä vie.

– Elämään tarvitaan siivet ja juuret, ilot ja unelmat, pienet ja suuret, mies tuumii.

Unelma perheen elättämisestä leipäjuuston paistamisella otti siivet alleen puoli vuosisataa sitten. Vuosikymmenistä ja valtavista käsien läpi kulkeneista juustokiloista huolimatta Martti ei ole koskaan kyllästynyt leipäjuuston makuun. Hänen lempireseptinsä on edelleen se kaikkein klassisin: juustosoiroja pannulle ja kermaa päälle.

–  Leipäjuusto on sama kuin peruna, maistuu aina.

Timo ja Isabella

Timo ja Isabella

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *