Juustoportin leipäjuuston 50-vuotisjuhlaa

Juustoportin leipäjuusto on täyttänyt 50-vuotta. Tässä juttu leipäjuuston historiasta Martin kertomana, jutun kirjoitti Mari Siukonen Juustoportin lehteen.

 

PUOLI VUOSISATAA LEIPÄJUUSTON MAKUISTA HISTORIAA

Martti Keski-Kasari syntyi samana vuonna, jona Ilta-Sanomat perustettiin, kieltolaki kumottiin ja ensimmäiset Eläintarhan ajot ajettiin. 34 vuotta myöhemmin Martti valmistaa tienestin toivossa kasan leipäjuustoja. Siitä alkaa 50 vuoden mittainen tarina nousuineen, laskuineen ja käänteineen.

On vuosi 1966. Martti ja Aila Keski-Kasari istuvat tuvassaan Jalasjärven Hirvikylässä ja miettivät rahapulassa, mistä saada perheelle lisätienestiä.

– Tuumasimme yhdessä, että aletaan tehdä juustoa, Martti Keski-Kasari kertoo pariskunnan yksinkertaisesta oivalluksesta. Oivalluksesta, jonka merkityksellisyyttä kukaan ei vielä voinut ymmärtää.

Keskustelun päätteeksi Martti kävelee Jalasjärven Osuuskauppaan ja tiedustelee, saisiko kauppiaalle olla seuraavana päivänä juustoja myyntiin. Kauppias vastaa myöntävästi. Sen suullisen sopimuksen myötä, 10.3.1966, Martti ja Aila paistavat ensimmäiset kaupalliset leipäjuustonsa.

VALMISTUS VAAKALAUDALLA

 Vuonna 1966 Martin ja Ailan 12-päisen karjan maitokuningatar on Pohjanmaan ensimmäinen friisiläinen, Isabella. Se lypsää tuotteliaimpana vuotenaan peräti 11 800 litraa. Isabellan ja tilan kaikkien muiden lehmien maito päätyy leipäjuustoksi.

– Juoksutimme maitoa sitä mukaan, kun lypsimme. Aamumaito oli illalla kaupan hyllyllä ihmisten ostettavissa leipäjuustona, Martti muistelee.

Perhe paistaa leipäjuustoa vuoden jokaisena päivänä, myös jouluaattona. Näin kuluu 23 vuotta, sillä ennen nykyisen Juustoportin tehdasrakennuksen valmistumista jokainen kiekko valmistuu Keski-Kasarien tuvassa, käsityönä ja Kosan-kaasun kypsyttämänä.

– Alkuperäinen suunnitelmamme oli lopettaa kesäksi, mutta kauppias ei suostunut, Martti hymyilee.

Leipäjuuston viisikymmenvuotiseen historiaan on mahtunut yksi ainoa taukokuukausi, vuonna 1975.

– Lapset olivat pieniä, karjaa paljon, äiti sairasti ja me olimme aivan puhki, Martti kuvailee pakkoloman syitä.

Hengähdystauon aikaan Keski-Kasarit matkustelevat ja sillä välin puhelin soi kotona tauotta. Kauppiaat ja kuluttajat vaativat saada lisää leipäjuustoa. Pariskunta päättää palkata karjakon ja jatkaa.

ETEENPÄIN JA NOUSUUN

Vuonna 1979 lypsykarjan keskikoko Suomessa on kaksitoista lehmää, mutta Keski-Kasarien navetassa päitä on jo viisikymmentä. Martti ja Aila myyvät tuotettaan ympäri Suomea; heillä on välittäjä jopa Helsingissä. Martti kuljettaa paketteja ympäri Pohjanmaata ja muualle Suomeen lähetykset kulkevat linja-auton ruumassa.

– Kolmesti viikosta tein juustoerän illalla ja heräsin pakkaamaan sen aamuneljältä. Maito oli niin tuoretta, että juustot säilyivät oikein hyvinä. Kerran viikossa sujautin mukaan vielä laskun.

Martin tapa käydä kauppaa on aina ollut mutkaton.

– Eräs kauppias sanoi juustoni olevan niin kallista, että hän halusi lopettaa sen tilaamisen. Totesin, että en sitten tuo.

Kuukauden päästä kauppias kertoi, että ihmiset eivät ostaneet tilalle tullutta juustoa ja pyysi tuomaan satsin seuraavana päivänä. Totesin, että selvä, minä tuon huomenna.

JUUSTOPORTIN JUURET JA SIIVET

Juustoportti kirjataan kaupparekisteriin 24.8.1988. On tullut aika siirtää leipäjuuston valmistus tuotantotiloihin ja sulkea kaasuliekki kotona.

– Loppuaikoina valmistimme omassa tuvassa vuosittain 50 000 kiloa juustoa, Martti kertoo uskomattomasta käsityöurakastaan.

Kuluneen puolen vuosisadan aikana suomalaisten pöytiin herkkua on valmistettu kokonaisuudessaan kymmeniä miljoonia kiloja ja Juustoportti onkin Suomen suurin leipäjuuston valmistaja.

Martti ei olisi 50 vuotta sitten voinut ikinä kuvitella, kuinka pitkälle idea juuston paistamisesta koko perheen vielä vie.

– Elämään tarvitaan siivet ja juuret, ilot ja unelmat, pienet ja suuret, mies tuumii.

Unelma perheen elättämisestä leipäjuuston paistamisella otti siivet alleen puoli vuosisataa sitten. Vuosikymmenistä ja valtavista käsien läpi kulkeneista juustokiloista huolimatta Martti ei ole koskaan kyllästynyt leipäjuuston makuun. Hänen lempireseptinsä on edelleen se kaikkein klassisin: juustosoiroja pannulle ja kermaa päälle.

–  Leipäjuusto on sama kuin peruna, maistuu aina.

Timo ja Isabella

Timo ja Isabella

Puhalletaan yhteen hiileen

Me juustoporttilaiset teemme intohimoisesti töitä sen eteen, että koko ympäristö, asiakkaamme, tuottajamme, eläimet, lähipiirimme ja me itse voisimme hyvin. Uskomme enemmän tekoihin kuin puheisiin.

Me Juustoportilla haluamme antaa takaisin yhteiskunnalle. Olemme kiitollisia siitä, että saamme toimia tässä pian satavuotiaassa maassa ja nauttia sen turvallisuudesta, puhtaudesta ja kaikkia kannattelevasta asenteesta. Me uskomme suomalaiseen työhön ja kotimaisiin raaka-aineisiin. Siksi maksamme kaikki veromme Suomeen ja haluamme osaltamme tehdä yhteisestä yhteiskunnastamme paremman paikan.

Yhteiskunnalle takaisin antamisessa on pohjimmiltaan kyse yksilöistä; siitä, että jokainen eläin ja ihminen on tärkeä. Me emme voisi kantaa panostamme yhteiseen pussiin ilman ahkeraa, taitavaa ja motivoitunutta henkilökuntaamme. Onkin tärkeää, että välittäminen on molemmin puoleista: myös työnantajan on sitouduttava työntekijöihinsä täysillä. Jokaisella on oltava mahdollisuus vaikuttaa työyhteisön sisällä.

Meitä juustoporttilaisia on jo yli 200. Luomme keskimäärin yhden uuden pysyvän työpaikan kuukaudessa – näin on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan. Lisäksi saamme joka vuosi saatella kymmeniä nuoria työuran alkuun. Monet kesätyöntekijämme palaavat meille opintojensa jälkeen. Se tuntuu aina yhtä suurelta kunnianosoitukselta; merkiltä siitä, että tuo henkilö on allekirjoittanut arvomaailmamme ja tapamme toimia.

Oman henkilökuntamme lisäksi ympärillämme on paljon hienoja yhteistyökumppaneita. Tuottajamme ovat jo kymmenen vuoden ajan saaneet arvokkaasta työstään parempaa korvausta. Kovan työn ja suuren ammattitaidon lisäksi haluamme korvauksella osoittaa kunnioitusta siitä, että he ovat kanssamme edelläkävijöitä lehmien hyvinvoinnin huomioimisessa. Lisäksi tarjoamme tuottajillemme lehmien oloja parantavia eläinlääkäripalveluita sekä koulutusmahdollisuuksia, viimeksi eläinlääketieteen tohtorin Don Höglundin johdolla. Hän on maailman johtavia lehmien käyttäytymisen asiantuntijoita ja kiteyttää oppinsa tavalla, joka on helppo allekirjoittaa: ”Lehmä on aina oikeassa”.

Eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin ohella huomioimme kaikessa toiminnassamme luonnon ja ympäristön tarpeet. Kaikki käyttämämme sähkö on peräisin uusiutuvista energialähteistä, kuten myös lähes kaikki lämpöenergia. Haluamme jättää tuleville sukupolville puhtaamman maailman. Ympäristön kunnioittaminen on yksi osa sitä isoa kokonaisuutta, jonka ansioista voimme seistä niiden tuotteiden takana, joita kuluttajille tarjoamme.

Yhteiskunnallisen välittämisen ketjussa asiakkaamme ovat erittäin keskeisessä roolissa. Heidän tiedostava asenteensa mahdollistaa sen, että luonnosta, ihmisistä ja eläimistä välittävälle, vastuulliselle toimintatavallemme on sija markkinoilla. Kiitos siis jokaiselle asiakkaalle, työntekijälle, tuottajalle ja kumppanille, että olette mukana tällä tärkeällä matkalla ja mahdollistatte omilla valinnoillanne näistä tärkeistä periaatteista kiinnipitämisen. Yhdessä voimme rakentaa parempaa huomista!

Timo

työtä Suomessa_DSC0419Juustoportti

Minkä valinnan sinä teet?

Viime perjantaina oli ensimmäinen Osta työtä Suomeen- päivä. Viikonloppuna sitten juhlittiin sopivasti Suomen itsenäisyyttä. Viikonlopun aikana mielessä pyöri se, että miksi tämä alakulo Suomessa edelleen jatkuu, vaikka monissa naapurimaissa talous ja yleinen ilmapiiri ovat aika hyvässä kunnossa. Tuntuu siltä, että jos joku Suomessa nostaa jonkun asian ylös, etsimme heti siitä negatiivisen puolen ja ammumme asian kollektiivisesti alas. Tämä ihan varmasti johtaa siihen, että meistä kukin istuu odottamaan, että ajat paranevat. Mutta kun ajat paranevat vain työtä tekemällä, ei apatiaa lisäämällä.
En ole taloustieteilijä, mutta omassa mielenmaailmassani raha syntyy alkutuotannossa ja teollisuudessa. Tiedän, että monen mielestä teollisuus on vanhakantaista ja palveluyhteiskunta tulevaisuutta. Mutta lähimpänä palveluyhteiskuntaa taitaa olla tuttuja maita, Luxemburg, Kypros, Kreikka, veroparatiisisaaret jne. Ei ole Suomen juttu. Olen itse sitä mieltä, että teollisuuden on toki uudistuttava ja elettävä ajassa, mutta kyllä se yhteiskuntaa pyörittävä raha tulee sieltä kaikissa menestyvissä yhteiskunnissa. Sama raha pyörittää synnyttyään yhteiskuntaa kiertäen kolmesta viiteen kertaan. Siis hotellia, kauppaa, kahvilaa, sairaanhoitoa, koulua, rakentamista, kuljetusta jne. Jos syntynyt raha sitten heti ensimmäisellä kierroksella lähetetään ulkomaille, jatkaa se yhteiskunnan pyörittämistä edelleen, mutta ei enää meidän yhteiskuntaa. Toki nyt olemme vielä saaneet rahaa sieltä takaisin lainaksi ja se mahdollistaa pään pitämisen pensaassa. Mutta uskooko joku oikeasti, että näin voi jatkua? Mitä sitten voi tehdä?
Kuluttaja on kuningas. Jo kymmenen euroa kotimaiseen kuukaudessa tuo kymmenen tuhatta uutta työpaikkaa. En tarkoita sitä, etteikö ulkomaisia tuotteita voi ostaa, mutta silloin kun ollaan riittävän lähellä, kyse on tietoisesta päätöksestä. Tiedän, että joku heti reagoi, ettei ole varaa kotimaiseen. Monella on. Jos näitä päätöksiä olisi riittävästi, ehkä useammalla olisi varaa kaikkeen muuhunkin. Tämä on vähän kuin muna-kana tilanne, kumpi ensin. Olen itse huomannut, että kotimaisuuden huomioiminen vaatii pientä pinnistelyä, mutta ei useinkaan ole rahakysymys.
Iso rooli on myös meillä yrityksissä ja kaupassa. Maailma on kansainvälinen ja sitä kelloa ei voi kääntää. Meilläkin osa kone ym. hankinnoista tulee kansainvälisiltä markkinoilta, mutta kartoitamme kotimaisen tarjonnan ensin. Käytämme kotimaisia raaka-aineita aina kun mahdollista. Nämä ovat myös arvovalintoja. Samoin, jos esimerkiksi kauppa miettii tekeekö kampanjan kotimaisesta vai muusta tuotteesta, sillä on iso merkitys. Nyt kuluttaja tulee vielä ovesta asioille lainarahalla, mutta kotimaista enemmän tarjoamalla kuluttaja tulisi omalla rahalla. Kotimainen tarjonta onkin ihan elinehto kaupalle, erityisesti jatkossa.
Suuri vastuu on meillä kotimaisilla toimijoilla ja yhteiskunnalla. Meidän kustannustason, laadun ja tuotekehityksen pitää olla sellaista, että kuluttaja tarttuu tuotteeseen omasta halustaan, eikä velvollisuudesta. Se, että muut tekevät yhtä hyviä tuotteita halvemmalla, edellyttää sitä, että jokainen meistä tekee oman osansa mahdollisimman hyvin. Vähän paremmin, se riittää. Hiukan huolettaa tuo päättäjien tempoilu, mutta kyllä siitäkin hyvä tulee.
Me Juustoportilla lähdemme positiivisuudesta. Olemme päättäneet uskoa kotimaiseen raaka-aineeseen ja työhön. Olemme laittaneet itsemme likoon ja maksamme veromme Suomeen. Me teemme työtä intohimoisesti, niin hyvin kuin osaamme. Olemme ylpeitä juuristamme, työntekijöistämme ja raaka-aineestamme. Tuotteiden pitää olla sellaisia, että niitä haluaa tarjota omille lapsilleen. Jos se on meistä kiinni, Suomi on satavuotiaana entistä parempi paikka asua ja elää. Tämän unelman saavuttamiseen me tarvitsemme teidän valintoja kotimaisuuden puolesta.

Timo Keski-Kasari

Timo Keski-Kasari

Elämä on valintoja, valitse paremmin

Voiko yritys pärjätä hyvin, niin että kaikki voittavat?
Me uskomme, että kyllä voi. Elämä on tekoja.

Me lupaamme, että jokaisessa meidän tuotteessa on vähintään yksi asia paremmin kuin muissa vastaavissa markkinoilla olevissa tuotteissa. Käymme koko tuotteistomme läpi tämän lupauksen kanssa, mutta yhtenä esimerkkinä mainittakoon kirnuvoi. Meillä kerma hapatetaan, kirnutaan oikealla kirnulla ja tuloksena on kirnupiimää ja aitoa kirnuvoita. Taidamme olla ainoa valtakunnallinen toimija, joka ei valmista voita imelänä voitykillä tisleen kanssa..

Me lupaamme tehdä tuotteet niin hyvin ja vastuullisesti kuin osaamme. Esimerkiksi koko konsernin sähkö on sertifioitua, alkuperämerkittyä vihreää sähköä ja siis co2 vapaata. Lämpöenergia meijerillä tulee 85% hakkeella tai puupelleteillä. Molemmat myös työllistävät merkittävästi alueella. Työntekijämme tekevät joka päivä kymmeniä tuhansia tärkeitä päätöksiä laadun eteen. Siksi meillä on normaalia enemmän vakituisia työsuhteita ja sitä kautta hyvin pieni vaihtuvuus. Olemme luoneet yhden uuden työpaikan lähes joka kuukausi jo parin kymmenen vuoden ajan. Kaikissa toimipaikoissamme on hyvään työsuoritukseen innostavia kannusteita ja koulutus on meillä tärkeässä asemassa. Osaamisesta ja intohimosta on esimerkkinä kaksi kultamitalia kansainvälisissä juustokisoissa muutama kuukausi sitten.

Me lupaamme kehittää myös eläinten hyvinvointia ja viljelijöiden toimeentuloa. Olemme pystyneet maksamaan jo yli 10 vuotta vähän parempaa hintaa maidosta kuin markkinajohtaja. Nyt olemme suunnanneet tätä lisähintaa eläinten hyvinvointia parantaviin palveluihin. Esimerkiksi maksamme kaikille tiloillemme eläinlääkärikulut vasikan nupouttamisesta. Tällöin se on vasikalle paljon kivuttomampaa. Tämä on iso askel ja käytännön teko. Viljelijät ovat tässä haastavassa tilanteessa taloudellisesti tiukoilla emmekä halua, että tästä asiasta säästetään. Näin myös kuluttajat voivat olla varmoja ostaessaan Juustoportin tuotteita, että näiden asioiden eteen tehdään oikeita tekoja. Ainakin itselläni on hyvä mieli.

Nämä asiat ovat olleet tärkeitä meille aina. Nyt vain olemme asiasta entistäkin varmempia. Me perheyrityksen omistajina haluamme osaltamme tehdä tekoja paremman tulevaisuuden eteen. Jos siitä seuraa kannattavaa yritystoimintaa ja myös lisää verotuloja/palveluita valtiolle ja kunnille, niin hyvä niin. Olemme nöyriä, koska tiedämme, että meilläkin on vielä paljon tehtävää. Me laitamme aidosti itsemme likoon ja teemme tekoja. Sitä ei saa meiltä pois.

Marjo ja TimoSinä päätät. Elämä on valintoja, valitse paremmin.

Timo ja Marjo

Tervetuloa Juustoportin blogiin

Heippa Juustoportilta!Juustoportti,Isabella, lehmä

Tämä on Juustoportin blogi, jossa kirjoittaa kuulumisia ja ajatuksiaan Juustoportin omistaja ja toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari. Timon lisäksi ääneen pääse vaihteleva joukko muita Juustoporttilaisia tai Juustoportin sidosryhmää.

Tervetuloa!